Vuoden 2010 parhaat elokuvat blogaajien mielestä

Vuoden 2010 parhaat elokuvat blogaajien mielestä

26.12.2010 21.47 3 kommenttia

Toy Story 3

Suomalaisten elokuvablogaajien mielestä vuoden paras elokuva oli Toy Story 3:

elokuva ääniä
Toy Story 3 6
Social Network 5 ½
Miesten vuoro 3 ½
Enter the Void 2 ½
Inception 2 ½
Kick-Ass 2 ½
The Ghost Writer 2 ½
The Kids Are All Right 2
Mother 2
Four Lions 1 ½
Paha poliisi: Määräsatama New Orleans 1 ½
Fantastic Mr. Fox 1 ½
Scott Pilgrim vs. the World 1 ½
Rakkautta italialaisittain 1
The Expendables 1
The Illusionist 1
Brotherhood 1
Somewhere 1
Greenberg 1
Caotica Ana 1
Reindeerspotting 1
Rare Exports 1
Taulukauppiaat 1
Rubber 1
Alice in Wonderland 1
Shutter Island 1
The Pacific (tv) 1
Le père de mes enfants 1
Cairo Time 1
Never Let Me Go 1
Nothing Personal 1
Kohtauksia eräästä avioliitosta 1
Monsieur Verdoux 1
Home (2009) 1
Taxi Driver 1
Kohtaamisia 1
Syndromes and a Century 1
Blow Out 1
American 1
Mr Nobody 1
Iron man 2 ½
Up in the Air ½
The Proposition ½
American Movie ½
Profeetta 1 ½
Valkoinen nauha 1 ½
Piranha 3D ½
Gainsbourg ½
El secreto de sus ojos ½
Troll 2 ½
The Hurt Locker -1

Niin että mitä?

Pyysin joukkoa suomalaisia elokuvablogaajia listaamaan viisi parasta tai kiinnostavinta tänä vuonna näkemäänsä leffaa. Osa oli jo tekemässä omia listoja erilaisilla parametreillä, joten mukautin ne osaksi tätä (esimerkiksi Kallen kymmenen leffan lista = jokainen leffa sai puolikkaan äänen jne.) Mainittakoon myös, että en jaksanut aakkostaa tasapisteisiin päätyneitä leffoja. Sattumaa on niiden järjestys.

Kyseessä ei ole millään tavalla kaikenkattava lista, koska enhän minä tiedä enää yhtään, mitä blogistanissa tapahtuu. Jos haluat mukaan, lähetä viisi elokuvaa, lyhyet perustelut ja blogin osoite – tai linkki listauspostaukseen – meilillä: dst@iki.fi Myös jo äänestäneet saavat muuttaa mieltään tai lähettää lisäperusteluja.

Tällaisten äänestysten tärkein pointti on tietenkin tarjota pohja, jota vastaan kehtaa kinastella. Tehkää siis hyvin.

Äänet / perustelut

Olli Sulopuisto / Kuva ja Second Act (mutta silti vain yhdet äänet, pah):

Taxi Driver: Olin nähnyt Scorsesen, Schraderin ja De Niron leffan joskus 2000-luvun alkupuoliskolla telkkarista, eikä siitä jäänyt minkäänlaista jälkeä. Kesällä näin sen uudestaan keskiyön näytöksessä Manhattanilla Sunshine Cinemasissa ja olin kuin puulla päähän lyöty. Käsittämättömän komea musiikki. Miten hieno elokuvaus. Miten intensiivinen mutta silti roolia eikä itseään näyttelevä De Niro. Miten likainen New York. Joo joo, loppu on vähän pölhö, mutta ei niin pölhö, että se olisi haitannut.

Kohtaamisia: Kunnianhimoinen kotimainen, joka onnistuu. Osa episodeista on kirjoitettu hitusen banaalin puolelle, mutta näyttelijät ovat mainioita. Totta kai mua viehätti myös se, että elokuva on kuvattu yksittäisillä pitkillä otoilla.

Syndromes and a Century: Apichatpong Weerasethakul tuli puskista. Näin tänä vuonna myös Uncle Boonmeen ja Tropical Maladyn, mutta ensirakkaus säilyi voimakkaimpana. Osui sopivaan kohtaan meikäläisen suoraviivainen–härö-akselilla.

The Kids Are All Right: Jos jotain muuttaisin, niin Mark Ruffalon hahmon kohtalo saisi olla hieman vähemmän yksiselitteinen. Muuten virheetön elokuva.

Blow Out: Sattumalta katsomani Brian De Palma -raina, josta tykkäsin hitosti enemmän kuin Blow Upista aikanaan. Pääsi listalle siksi, että minun ei oikeastaan pitänyt katsoa tätä, mutta muistin sen vasta kuin leffaa oli mennyt 30 minuuttia. Jummi että toimi.

Ääniä olisivat hyvin voineet saada myös Toy Story 3, Fantastic Mr Fox tai Ruotsalainen avioliitto, mutta oli pakko valita. Sitä paitsi 5/8-ääniä olisi hankala laskea.

** ** ** **

Sami Pöyry / Monadi-filmi:

kaksi parasta:
Enter the Void
Rakkautta italialaisittain

muut:
Social Network
Toy Story 3
The Ghost Writer

** ** ** **

Kalle Kinnunen / Kuvien takaa:

Profeetta, Four Lions, Paha poliisi: Määräsatama New Orleans, Enter the Void, Valkoinen nauha, The Social Network, The Ghost Writer, Piranha 3D, Gainsbourg. Perustelut löytyvät Kallen blogimerkinnästä.

** ** ** **

Jaakko Kakko / Second Act:

Inception
Scott Pilgrim vs. the World
Miesten vuoro
Iron Man 2
Kick-Ass

Tietoisuuteen tulleet 2010:

Up in the Air
The Proposition
American Movie
El secreto de sus ojos
Troll 2

** ** ** **

Antti Pesonen / Second Act

5. THE GHOST WRITER

Polanskin ohjauksessa on tunnelma ja rytmi kohdillaan, käsikirjoitus yhdessä kirjailija Robert Harrisin kanssa tavoittaa kaiken olennaisen Harrisin alkuperäisteoksesta. Castingista ei heikkoa lenkkiä löydy ja kaiken kruunaa tyylikäs elokuvaaminen.

4. KICK-ASS

”Supersankarit todellisessa maailmassa”-aiheen ei tarvitse olla tummasävyinen tahi kurttuotsainen. Verisen värikästä jälki-Tarantinolaista kerrontaa, joka samanaikaisesti kunnioittaa genren perinteitä ja niistä paskat nakkaa. ”With no power, comes no responsibility. Except, that wasn’t true.”

3. TOY STORY 3

Elokuvissa ei ole tärkeää täydellinen tekninen toteutus tai aukottamasti rakennettu käsikirjoitus, mutta ne eivät toki haittaa. Katkeransuloinen, hauska kuin mikä ja rullaa eteenpäin kuin hirvi. Harvoja leffasarjoja, joka parantaa otettaan osa osalta.

2. INCEPTION

Christopher Nolanin vaisto tehdä täysnorteista aiheista mainstreamia on kadehdittava, siitä jälleen todiste tämä vessareissaajat ja muut popkornisaavin täydentäjät auttamattomasti kujalle vievä labyrintinomainen blockbuster. DiCaprio taitaa olla paras tämän ajan elokuvatähdistä, ukkeli päätyy aina projekteihin jotka ovat vähintäänkin mielenkiintoisia.

1. THE EXPENDABLES

Toki minäkin ymärrän tämän elokuvan vajavaisuudet. Onneksi en olekaan elokuvakriitikko.

Vuoden paskimmat: THE SPY NEXT DOOR, THE BOUNTY HUNTER, COP OUT, SEX AND THE CITY 2, GREENBERG

** ** ** **

Ilja Rautsi / Elitisti.net

Tässä huvin vuoksi viisi hyvää ja viisi huonoa mieleen jäänyttä, voitte itse päätellä kummat ovat kumpia:

Kick-Ass
Bad Lieutenant: Port of Call New Orleans
Mother
The Social Network
Four Lions

Prince of Persia
Micmacs
Knight & Day
Wall Street 2
Howl

** ** ** **

Jutta Sarhimaa / Cinefiliaa

The Illusionist
Brotherhood
Mother
The Social Network
Somewhere

** ** ** **

Markku Soikkeli / Soikkelin Bittein Saaret

>> 1. Scott Pilgrim

Ensimmäinen itselleni kelpaava todiste, että manga on enemmän kuin taidetta ja että sarjakuvasta saa leffasovelluksen, jonka asenne on lähes yhtä omaperäinen kuin alkuperäisteoksessa.

>> 2. Greenberg

Noah Baumbach on ahdistuselokuvien pikkujättiläinen joka tekee harkitun romaanimaisia elokuvia. Ben Stiller ensimmäisessä oikeassa aikuisroolissa.

>> 3. Caotica Ana

Jo 2007 ilmestynyt elokuva, mutta näin sen vasta tänä vuonna. Julio Medem on sukupolvensa omaperäisin romanssien uudistaja, yhdistelee rohkeasti magiaa, politiikkaa ja kohtalonrakkautta.

>> 4. Fantastic mr Fox

Animaatioelokuvan uudistaja, Roald Dahlille uskollinen anarkiassaan. Wes Anderson on luonut ikioman genrensä, jota tämäkin filmi täydentää. Ilmestyi toki jo 2009.

>> 5. Reindeerspotting

Ei kummoinenkaan elokuvana, mutta dokumenttina niin karmaisevan suomalainen, ettei tämän jälkeen kestä katsoa mitään realistiseksi tekeytyvää nuorisokuvausta.

** ** ** **

Meri Peltola / Televisionaire Extraordinaire:

Rare Exports – Helanderin lyhärit ovat mestariteoksia, eikä pitkä elokuvakaan jättänyt kylmäksi. Hauska, viihdyttävä ja hienosti kuvattu. Tommilan isä-poika-tiimi toimii.

Taulukauppiaat – Karu, vähäsanainen ja jotenkin ankea, mutta vangitseva. Huumorikin välkähtelee ajoittain tupakansavun ja pakkaslumen narskeen seasta. Näyttelijät vetovoimaisia, varsinkin Mantila.

Miesten vuoro – Koskettava katsaus suomalaismiehen sieluun saunan lauteilla. Kuullaan kuolemasta, menetyksestä ja uudesta elämästä. Paljas, ruma ja rehellinen, mutta myös toiveikas ja sydäntälämmittävä.

Rubber – Idea kostoretkelle lähtevästä autonrenkaasta ja sen liikkeitä seuraavasta liveyleisöstä on niin absurdi, että se toimii täysin vaivatta. Rengas ilmentää uskottavasti erilaisia tunnetiloja ja rullaa eteenpäin riemukkaasti. Hassuttelua hassuttelun vuoksi.

Toy Story 3 – Trilogian paras. Pixar taitaa erinomaisesti koskettavat ja mukaansatempaavat tarinat, joita aikuinenkin kehtaa katsoa (joskin välillä häveliäästi silmäkulmia pyyhkien tai hervottomasti hirnuen).

** ** ** **

Jari Lindholm / ei leffablogia tällä hetkellä, mutta yritän tälläkin listalla kuumottaa Jaria aloittamaan uudestaan

Alice in Wonderland (Burton)
Inception (Nolan)
Shutter Island (Scorsese)
The Pacific (tv)

+ The Hurt Locker — ikimuistettavan falski Irak-elokuva

** ** ** **

Henrik Anttonen / Kinosilmä:

Le père de mes enfants: Sodankylässä edellisen illan pitkäksi mennyt ilta pisti miettimään että jaksaako aamun ensimmäiseen näytäntöön vääntäytyä ja teltassa olikin vain kourallinen ihmisiä. Mutta vakuuttava minimalistisesti kerrottu tarina elokuvatuottajasta joka tappaa itsensä ja jättää perheensä taistelemaan isänsä perinteen puolesta oli todellakin varhaisen herätyksen arvoinen. Uskomattoman todentuntuisesti hengittävä tarina oli mielenkiintoinen myös rakenteeltaan, sillä elokuvan looginen päätöspiste tapahtuu jo noin puolessa välissä. Kuitenkaan sitä seurannut toinen puolisko ei tuntunut missään vaiheessa keinohengitykseltä.

Toy Story 3: Elokuvan sielu on lähes aina käsikirjoituksessa ja niinpä ollen Pixar nousee melkein joka vuosi vuoden kohokohtien joukkoon. Yksikään tuotantotalo tai ryhmä tekijöitä ei ainakaan tietääkseni tuota nerokkaita käsikirjoituksia näin takuuvarmasti. Skeptinen kylläkin olin ja pitkän aikaa elokuvaa katsoessa tuntuikin että homma jäi karvaaksi pettymykseksi. Mutta mitäpä sitten tapahtuikaan kuin loppukohtaus, joka oli joka tasolla niin käsittämättömän täydellistä elokuvakerrontaa ettei ajoittainen pieni tyhjäkäynti tarkoittanutkaan enää mitään. Viimeiset 15-20 minuuttia tuntui kuin joku hakkaisi lekalla päähän ja elokuva nousi Toy Story -sarjan epätodennäköiseen kärkeen.

Cairo Time: R&A:n tämän vuoden kohokohdaksi nousi ehdottomasti tämä kanadalais-egyptiläis-mikäliemaalainen tuokiokuvaelokuva. Elokuvassa nainen saapuu Kairoon odottamaan aviomiestään ja ystävystyy kahvilanpitäjän kanssa. Ja sitten tapahtuu… no, ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Mutta jälleen kerran käsikirjoitus hengittää ja henkilöhahmot tuntuvat välittömästi todellisilta ja kiinnostavilta. Elokuvassa ei tosiaan tapahdu minun silmissäni yhtään mitään, ei edes sitä mitä synopsis sanoo. Ja se tekee siitä sitäkin voimakkaamman elokuvakokemuksen.

The Kids Are All Right: Kävin katsomassa elokuvan lähestulkoon välikevennyksenä. Ajattelin että nyt olisi hauska katsoa hauskaa hömppää, johon ei tarvitse niin kauheammin keskittyä eikä nostaa kierroksia minkään takia. Ja erinomaisen sujuvaa perushauskaa perhekomediaahan sieltä läjähtikin, josta en heti elokuvan jälkeen sen kummempia ajatellutkaan. Mutta ajan kuluessa ja viikkojen kerääntyessä huomasin palaavani miettimään elokuvan teemoja enemmänkin ja sen kysymyksiä. Kysymykset siitä mistä validi perhe koostuu ja miten realistisen epäfunktionaalisen funktionaalinen ryhmädynamiikka sekoittuu epätavallisten olosuhteiden johdosta. Edelleenkin se kyllä on minulle pääasiassa hauskaa hömppää, mutta ajatuksiaherättävää ja äärimmäisen sujuvaa sellaista.

Nothing Personal: Toinenkin non-juonielokuva nousi tämän vuoden suosikkeihini, hyvin pitkälti samojen perusteiden takia kuin Cairo Timekin. Joskin tässä tapauksessa minimalismi oli viety vielä pidemmälle, sillä dialogiakaan elokuvasta ei kauheasti irronnut. Mutta elävät ja uskottavat henkilöhahmot, henkeäsalpaavan kaunis kuvaus ja kärsivällisyyttä palkitseva tunnelma kantoivat helposti elokuvan läpi.

** ** ** **

Juha Niemi / Kinosilmä:

Kohtauksia eräästä avioliitosta: Bergmanin aivan mahtavan intiimiä ihmisuhteen kuvausta.

Miesten vuoro: Nauratti, itketti ja oli reilusti suomalainen.

Toy Story 3: Uskoni Pixariin palautui. Toy Story -sarjan paras osa.

Monsieur Verdoux: Chaplinhan puhuu ja vieläpä erinomaisen piikikkäästi.

Home (2009): Ah sitä kuvien kauneutta, miten on mahdollista että kun zoomataan ylös kaukaisuuteen, ei enää ymmärrä että on kyse samasta kuvasta.

** ** ** **

Essi Suomela / Zombie Room:

1. Enter the Void
2. The Social Network
3. Never Let Me Go
4. Toy Story 3
5. Miesten vuoro

** ** ** **

Jouko Luhtala / Leffablogi.fi:

01. Das Weisse Band – Eine deutsche Kindergeschichte: Michael Haneken mestariteos on ajoittain viiltävän kylmä, toisinaan halittavan lämmin. Mustavalkoisen kuvauksen runsas kontrasti ja harmaan sävyt ovat henkisesti läsnä väkivallan, kasvatuksen ja patriarkaalisen yhteiskunnan ruodinnassa.

02. Un prophéte: Jacques Audiardin ohjaama vankilaan pääosin sijoittuva rikoseepos riuhtoo katsojan väkivaltaiseen otteeseensa, eikä suvaitse rimpuilua. Rasismia, henkistä ja älyllistä kasvua sekä vankiloiden korkeakouluasemaa rikosmaailmassa käsitellään armottomasti. Voimakkaat hahmot kruunaavat kokonaisuuden.

03. The Social Network: Facebookin syntytarina ei ajatuksena hirveästi innostanut, mutta tarina petoksesta, intohimosta, ahneudesta ja ystävyydestä kantavat it-sukupolven merkkiteoksen vuoden 2010 mestariteoksiin. David Fincherin käsissä koodaus on jännitysnäytelmä ja Aaron Sorkinin dialogi on ilman vastarintaa vuoden nokkelinta ja sukkelinta.

04. The American: Anton Corbijnin vähäeleinen ja –sanainen tarina palkkamurhaajan arjesta ottaa kohtauksiinsa kaiken sen, joka muissa genren elokuvissa hylätään tarpeettomana täytteenä. George Clooneyn hillitty roolisuoritus, maltillinen kuvaus ja äärimmäisen rauhallinen kerronta luovat puitteet yhdelle vuoden tarkimmista henkilökuvista.

05. Mr. Nobody: Puun takaa rynnännyt scifi-elokuva on ajoittain teennäisen älykäs ja syvällinen. Suurimman osan kestostaan Jaco Ban Dormaelin ohjaus / käsikirjoitus kuitenkin on aidosti molempia ja kaiken lisäksi vuoden koskettavin rakkaustarina. Elämässä tehtävien valintojen seurauksia pohditaan hajautetulla, mutta selkeällä rakenteella. Tulos on pysäyttävä.

3 kommenttia

Vastaa